Sipoon vanha kirkko

Viikon kuva 19 3

Sattuipa kiva ilta-aurinko, kun ajelin Sipoon suunnalla. Siellä on kaksi upeaa kirkkoa.


Sipoon Vanha kirkko, eli Pyhän Sigfridin kirkko on yksi parhaiten alkuperäisessä keskiaikaisessa muodossaan säilyneistä Suomen keskiaikaisista kirkoista.
Kesäkuukausien aikana seurakunta järjestää sunnuntaisin messun kirkossa Sipoon kirkon sijaan. Vain konfirmaatiomessut vietetään Sipoon kirkossa. Se on myös suosittu hää- ja konserttikirkko. Kesällä kirkossa vierailevat tuhannet turistit.
Kirkko on rakennettu 1500-luvun puolivälissä, paikkaan jossa oli aikaisemmin puukirkko. Rakentajina toimivat saksalaiset tai mahdollisesti hollantilaiset kirkonrakentajat.
Kirkko on rakennettu tyypilliseen keskiaikaiseen mannermaiseen tapaan. Holveja koristavat yksinkertaiset keskiakaiset  maalaukset. Niissä on myös pakanallista alkuperää olevia symboleja (jotka myöhemmin tulkittiin kristillisen perinteen mukaan).
 
 Kellotorni on rakennettu barokkityylisesti 1800-luvulla.

Alttarin yläpuolella oleva patsas ristiinnaulitsemisesta on alunperin ollut kuoron sisäänkäynnin yläpuolella, kuoron erottavan kotelon vieressä. Motiivi on voittoisa taivaallinen kuningas. Luultavasti 1500-luvulta.
Kirkon katosta on ripustettu myös vene, jonka merikapteeni Waenerberg lahjoitti 1840-luvulla

Lähde Sipoon suomenkielinen seurakunta

Voihan tolppa!

Viikon kuva 19 35

Sähkötolpat kertovat vanhaa tarinaa maaseudulta ja miksei kaupungeistakin. Pienenä oli jännä seurata, kun sähkömiehet kiipesivät tolppaan isoilla ja kömpelöillä tolppakengillään. Ei näyttänyt hirmu näppärältä, saati turvalliselta.

Sähkötolpat on edelleen suosittuja puutarharakentamisessa, vaikka niitä ei ole saanut vuosiin myydä yksityishenkilöille. Puu on käsitelty myrkyllisillä aineilla ja siitä aiheutuu syöpävaara ihokosketuksessa. Tuntuu hurjalta, että aiemmin näitä näkyi yhdessä jos toisessakin kukkapenkissä ja jopa hiekkalaatikoita ympäröimässä.

Muistan kuinka isäni kertoi joskus ajaneensa moottoripyörällä mutkaisilla pikkuteillä sähköjohtoja seuraillen. Silloin näkin, miten seuraava mutka kääntyi. Siitä taitaa olla erinäisiä vuosikymmeniä aikaa!

Kuva on otettu Mäntsälästä

Hortensia

Viikon kuva 19 34 Hortensia

Hortensia on yksi lempikukkiani. Suuret kukinnot kestävät pitkään ja värejä on saatavissa useita. Värin syntyyn vaikuttaa mullan happamuus ja usein kasvi vaihtaakin väriä vihertävään kotilannoituksella.

Nuorempana en pitänyt koko kasvista. Käytin nimeä yleisnimenä kaikista kasveista ja kerran jopa petyin, kun sain sellaisen. En myöskään osannut iloita pihamme köynnöshortensiasta.

Tapanani on ollut monen vuoden ajan ostaa terassihortensia ovenpieleen. Siinä se on kukkinut koko kesän ja ollut vastaanottamassa tulijoita.

Nyt asun kerrostalossa ja hortensiani kuoli kesän helteissä. Ehkä se oli liian pienessä ruukussa ja kastelu jäi liian vähälle. Hortensia pitää isosta ruukusta, joka ei juuri kapane alaosastaan. Kastelun pitää myös olla säännöllistä, koska kasvi ei kestä kuivumista.

Kuvan neilikka pääsee myös usein koristamaan ruokapöytääni. Ostan yhden kukan ja leikkaan sen lyhyeksi pieneen maljakkoon. Ehkä jotain vihreää seuraksi. Kukka kestää pitkään ja piristää päivääni.

Neilikoissa vasta värivalikoimaa löytyykin ja on kiva ostaa erivärisiä kukkia pöytäliinan tai selvettien väreihin sointuviksi.

Ajan kanssa

19 33 Kävelykadun kello

Harva pitää enää rannekelloa. Kännykkä on tämän ajan kello, viestin, tietopankki ja vain harvakseltaan enää puhelin. Kännykkä korvaa rannekellon, herätyskellon ja seinäkellon. Multa löytyy edelleen kaksi ensimmäistä ja lisäksi kellot mikroaaltouunissa ja astianpesukoneessa.

Kelloa tulee katsottua myös kannettavan oikeasta alakulmasta ja tekstitv:stä. Tapa on jäänyt varmaan kiireisiltä työajoilta, kun asiakaskäyntejä oli kellotettu välillä varsin tiuhaan.

Kun sain ensimmäiset silmälasit, optikko kehotti katsomaan radan toisella puolella olevaa aseman kelloa, jotta huomaisin eron näkemisessä silmälasien kanssa. Se oli vaikuttavaa. Muistan, kuinka olin innoissani myös siitä, että liikennemerkit näki selvästi huomattavasti kauempaa.

Julkisen tilan kellot, tässä kävelykadun ajannäyttäjä, ovat käteviä arjen keskellä. Niistä on helppo tarkistaa, ehtiikö seuraavaan junaan tai onko myöhässä tapaamisesta. Ei taida olla enää paluuta aikaan, jolloin auringonnousu määrää heräämisen ja nukkumaan menet silloin kun nukuttaa. Syöt, kun on nälkä ja lepäät kun väsyttää. Kello määrää ajan kulun ja on jokapäiväinen apuväline meille kaikille.