Lisää väriä

Me maalataan aina välillä pikkumiehen kanssa peiteväreillä. Värien sekoittaminen on niin kivaa, ettei sivellin oikein ehdi paperilla käydä edes. Hyvä kun sekoittelee, niin sitä pikkuhiljaa oppii sekoittamaan uusia sävyjä ja sitten ei olekaan enää rajoja väreissä.

Tiputin yhden värinapin kaupassa ja kävin kysymässä myyjältä, olisiko rikkalapiota, niin käyn putsaamassa pois. Ennen kuin on koko kauppa punaisena väristä. Kotona näytin värinappia pikkumiehelle. Mitä lienen sanonut, mutta nyt poika muistaa joka kerta sanoa ”Nikki haukannu” -Mikki Hiiri siis.

Puuvärit ei ole pikkumiehen mieleen enää ollenkaan. Ihan liian pliisuja! Tusseja pitää olla tai vesivärejä, peitevärejä. Silloin sivellin pitää huljuttaa ihan vesikupin pohjassa, vaikka astiaan menisi puoli kättä mukana. Ja sivellinote on varsin raju. Siispä oma sivellinsetti käyttöön.

Pikkuleipuri

Viikon kuva 03/20, pikkuleipuri

Pojanpoika oli viikonloppuna yökylässä. Ikää on 2,5 vuotta ja vauhtia piisaa. Pyysin varmuuden vuoksi kaveria, kokkia, avuksemme kun aloimme leipoa pullaa eka kertaa. Voi että, niin hienosti poika oli mukana touhuissa ja hienoja, maukkaita pullia saimme aikaan!

Lapsenlapset on jotain tosi hienoa! On kiva ottaa pieni hoitoon aika ajoin ja luovuttaa tyytyväinen lapsi tyytyväisille vanhemmille, jotka ovat vähän saaneet levätä arjen tohinoista. Vastuu on jotenkin erilaista, kuin omien lasten kohdalla. Vaikka onkin koko ajan valmiustilassa, ettei satu mitään, voi kuitenkin ottaa rennosti. Ei haittaa, jos yksi päivä syödään mitä sattuu tai nukutaan miten sattuu. Pyrin kuitenkin huomioimaan vanhempien ohjeet hyvin tarkasti. Onneksi nuoreni ovat antaneet varsin vapaat kädet. Kun lapsi lähtee kotiinsa, voi taas huokaista ja levätä, jos tuntuu tarpeelliselta.

Kun poika syntyi, mietin isovanhemmuutta tosi paljon. Kun ihmisiltä kysytään, mitä he muistavat lapsuudesta, moni mainitsee hetket isovanhempien luona. Kalaretket vaarin kanssa ja leipomisen mummon kanssa. Rauhalliset hetket, kun ei ole kiire minnekään. Kuinka luettiin kirjaa ja leikittiin.

Kävimme vielä saunassa ja teimme kiuasmakkaraa. Mummolla aina maalataan ja nyt myös pyöritellään muovailuvahaa. Pukki toi jouluna muovailuvahaa ja se osoittautuikin mukavaksi hommaksi.

Edellinen viikon kuva löytyy täältä.

Joulu

Mummonmurunen, kuva Amanda Lehtola

Joulu on lasten juhla. Erityisesti lastenlasten juhla. Oli aivan ihana viettää jouluaatto pojan perheen ja tämän murusen kummisedän perheen kanssa Tuusulassa.

Menin paikalle, kun murunen heräili päiväuniltaan. Isommat lapset osasivat jo odottaa pukkia ja kurkkivat ikkunoista, milloin se poro tulee taivaalta. Pukki ei ehtinyt paikalle, mutta pirteä tonttutyttö toi lahjat ja laulatti lapsia. Nooh, jos tarkkoja ollaan,niin taidettiin tontun kanssa heittää duettona Petteri Punakuono.

Pikkuinen kävi illalla nukkumaan lahjojensa viereen sänkyyn ja aamulla tuli 2,5 vuotiaan toteamus ”lego leikkii”. Siinä on kaikki olennainen.

Juho 2 v

Pojanpoika Juho täytti kaksi vuotta ja vein hänelle lahjaksi taulun. Nyt vielä voi antaa sellaisen, parin vuoden päästä on turha yrittää tai pettymys on suuri.

Siili-taulu, akvarelli.

Painatin kuvasta myös 15 x 15 cm kokoisia kortteja, joita poika voi antaa kavereilleen juhlapäivinä.

Varmuuden vuoksi pakkasin myös kuorma-auton jolla voi leikkiä. Vaihtoehtona mietin jotain namia.

Tässä vielä pojalle tekemäni onnittelukortti. Huomaa kehyksissä lukeva teksti, onnea Juholle.

Onnittelukortti