Nallejahti

Viikon kuva 13/20 Nallejahti

Tällä viikolla on meidänkin kylälle ehtinyt kansainvälinen nallejahti, jossa halutaan ilahduttaa lapsia. Laitetaan nallet ikkunalle tai muulle näkyvälle paikalle, josta lapset voivat niitä etsiä.

Koronapandemian aikana on rajoitettua liikkua ulkona ja leikkiä kavereiden kanssa. Aika voi käydä pitkäksi, joten tässä pieni jekku piristämään arkea.


– Joku ihana jo laittoi Nallen odottamaan etsijää, joten aloitetaan NALLEJAHTI! Laitatko Nallen näkyvästi ikkunaasi, niin pienet kaverit saavat kivaa tekemistä. Levitetään kaikki sanaa ja pidetään toisistamme huolta – vaikkakin kaukaa, kuuluu ohjeistus.

MTV

Mummon nalle on aika pieni. Aikanaan Tupperware-hommista saatu avaimenperä. Nyt se saa olla passissa ikkunan ääressä. Mummon Murusella oli valtaisa määrä nalleja ikkunalla!

Trash-kukkakimppuja

Järvenpään Kukkatalossa oli tänään Workshop trash-kimpuista. Ideana oli hyödyntää kukkakaupan hävikkikasveja ja antaa niille uusi elämä. Vaihtoehtoina oli tehdä minikimppu, kranssi tai kukkasormus.

Toisen kurssilaisen tekemä kukkasormus

Ostan melko usein neilikan tai jonkun muun yksittäisen kukan pieneen Pentikin Hertta-maljakkooni. Joskus otan siihen jotain vihreää kaveriksi, mutta usein kukka on ihan itsekseen ilonani.

Neilikka on kiitollinen tiukan budjetin kukka. Ei maksa mammonia, mutta kestää hyvin. Värivalikoimaa ja kokoa on monenlaista. Äiti joskus aikoinaan sanoi, että pitää neilikoista. Niin minäkin.

Toinen symppis on gerbera. Olen kokeillut niitä ruukkukasvinakin, mutta en ole saanut menestymään. Tosin en olekaan kovin etevä kukkien kanssa.

Workshopissa tein pienen kimpun Hertta-maljakkooni ja vielä pienemmän Iittalan Kastepisara-tuikkukippoon. Niitäkin on tullut kerättyä monenvärisiä, joten on kiva yhdistellä lasin värejä kukkien ja pöytäliinan tai servettien väriin. Näin tuikkukipot ovat käytössä myös silloin, kun kynttilöiden poltto on vähäistä.

Innostuin jo hieman, että voisin kysellä jatkossakin trashkukkia pikkukimppuihin, mutta se ei ehkä ole mahdollista. Mutta aina voi kysyä!

Pikkuleipuri

Viikon kuva 03/20, pikkuleipuri

Pojanpoika oli viikonloppuna yökylässä. Ikää on 2,5 vuotta ja vauhtia piisaa. Pyysin varmuuden vuoksi kaveria, kokkia, avuksemme kun aloimme leipoa pullaa eka kertaa. Voi että, niin hienosti poika oli mukana touhuissa ja hienoja, maukkaita pullia saimme aikaan!

Lapsenlapset on jotain tosi hienoa! On kiva ottaa pieni hoitoon aika ajoin ja luovuttaa tyytyväinen lapsi tyytyväisille vanhemmille, jotka ovat vähän saaneet levätä arjen tohinoista. Vastuu on jotenkin erilaista, kuin omien lasten kohdalla. Vaikka onkin koko ajan valmiustilassa, ettei satu mitään, voi kuitenkin ottaa rennosti. Ei haittaa, jos yksi päivä syödään mitä sattuu tai nukutaan miten sattuu. Pyrin kuitenkin huomioimaan vanhempien ohjeet hyvin tarkasti. Onneksi nuoreni ovat antaneet varsin vapaat kädet. Kun lapsi lähtee kotiinsa, voi taas huokaista ja levätä, jos tuntuu tarpeelliselta.

Kun poika syntyi, mietin isovanhemmuutta tosi paljon. Kun ihmisiltä kysytään, mitä he muistavat lapsuudesta, moni mainitsee hetket isovanhempien luona. Kalaretket vaarin kanssa ja leipomisen mummon kanssa. Rauhalliset hetket, kun ei ole kiire minnekään. Kuinka luettiin kirjaa ja leikittiin.

Kävimme vielä saunassa ja teimme kiuasmakkaraa. Mummolla aina maalataan ja nyt myös pyöritellään muovailuvahaa. Pukki toi jouluna muovailuvahaa ja se osoittautuikin mukavaksi hommaksi.

#museohaaste käyntiin Vantaan kaupunginmuseosta

Olen käyttänyt Museokorttia jo pidemmän aikaa ja tänä vuonna päätin osallistua museohaasteeseen. Siinä tehdään tehtäviä, jotka aktivoivat museossa käyntiä ja opastavat katsomaan näyttelyitä eri näkökulmista.

Tehtävä 1: Tee julkinen uudenvuodenlupaus: kuinka monessa museossa aiot vierailla vuoden 2020 aikana

Museoiden ja Museokortin suosio kasvoivat entisestään vuonna 2019. Kortilla vierailtiin museoissa lähes 1,4 miljoonaa kertaa, joka on 43 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018. Museokorttien myynti kasvoi viidenneksellä. Museokortilla maksettiin museokäynti vuonna 2019 keskimäärin 8,7 kertaa.

”Museokortin omistaminen on jo elämäntapa”
Museokortti otettiin käyttöön toukokuussa 2015, jonka jälkeen museot ovat rikkoneet kaikkien aikojen kävijäennätykset joka vuosi. Vuoden 2019 kaikki käynnit sisältävät museotilastot valmistuvat Museovirastossa keväällä 2020.

– Voidaan hyvin perustein puhua Museokortti-ilmiöstä. Koska muut ovat innostuneet museoista, halutaan ilmiöön osallistua. Monelle suomalaiselle Museokortin omistamisesta on muodostunut jo elämäntapa, kertoo kehitysjohtaja Seppo Honkanen.


TOP20 museot Museokortti-käyntien perusteella vuonna 2019
1 Ateneumin taidemuseo
2 Amos Rex
3 Nykytaiteen museo Kiasma
4 HAM Helsingin taidemuseo
5 Helsingin Taidehalli
6 Kansallismuseo
7 Näyttelykeskus WeeGee
8 Designmuseo
9 Sinebrychoffin taidemuseo
10 Museokeskus Vapriikki, Tampereen museot
11 Didrichsenin taidemuseo
12 LUOMUS Luonnontieteellinen museo
13 Helsingin kaupunginmuseo, Hakasalmen huvila
14 Turun taidemuseo
15 Sara Hildénin taidemuseo
16 Villa Gyllenberg
17 Aboa Vetus & Ars Nova -museo
18 Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo
19 Serlachius-museo Gösta
20 Wäinö Aaltosen museo

Museokortti.fi

Vuoden 2020 ensimmäinen museokäyntini kohdistui Vantaan kaupunginmuseoon Tikkurilassa. Siellä olikin aika erikoinen näyttely, joka käsitteli kuolemaa.

Aihe tuli yllätyksenä, koska menin näyttelyyn sattumalta, ollessani muuten Tikkurilassa Vantaan aikuisopiston kurssilla.

Näyttelyn ruumisarkussa sai levätä hetken, kun vain otti kengät pois jalasta. Viikon kuva 02/02

Näyttely oli mielenkiintoinen ja kaunis. On paljon asioita, joita ei tule ajateltua arjessa. Kuolemaa ajattelee usein vain läheisen poismenon yhteydessä tai kun itse/läheinen sairastuu vakavasti. Nyt aiheeseen tuli konkretiaa monesta eri näkökulmasta.


KOHTI TUNTEMATONTA
”Maasta sinä olet tullut, maaksi olet jälleen tuleman.”
Näyttelymme Kohti tuntematonta kertoo kuolemasta. Kuoleman eri vaiheista, siihen valmistautumisesta, itse kuoleman hetkestä, hautauksesta, surusta ja muistamisesta, sekä siitä mitä meistä jää jäljelle kuoleman jälkeen.
Yksi näyttelyn teemoista on kuoleman parissa tehtävä työ. Näyttelyä varten on haastateltu eri alojen ammattilaisia, saattohoitajasta haudankaivajaan.
Näyttelyssä pyritään elämyksellisyyteen, valojen, äänimaailman, kuvien ja esineiden kautta. Historiallinen aikaperspektiivi näkyy siinä, miten hautauskäytännöt ovat aikojen kuluessa muuttuneet, mutta pääosa näyttelystä käsittelee sitä, mitä kuolema on nykypäivän yhteiskunnassa.
Moni asia saattaa kuitenkin kävijöitä, niin isoja kuin pieniäkin hämmentää, joten haluammekin näyttelyllä herättää ihmisiä keskustelemaan kuolemasta, tuosta tuntemattomasta ja pelottavastakin asiasta, joka koskettaa jokaista meitä, ennen pitkää.

Vantaan taidemuseo

Varsin koskettava oli osuus, jossa käsiteltiin vainajan varastoituja tavaroita. Kuinka elämän päättyessä, aikanaan tarpeettomiksi jääneet esineet muuttuvat entistä merkityksettömiksi. Häkkivarastossa näkyy koko elämänkaari ja kirjo.

Tässä kohteessa tuli hyvinkin täytettyä tehtävä numero 12: Vieraile mielestäsi vaikeaa tai tabuna pidettyä aihetta käsittelevässä näyttelyssä.

Caarpe Diem -elä hetkessä. Huomisesta emme tiedä mitään.

Oman läppärini työpöydältä löytyy kansio, jossa kerron läheisilleni, kenelle haluan poismenostani ilmoitettavan ja mitä toivon hautajaisilta ym.

Joulu

Mummonmurunen, kuva Amanda Lehtola

Joulu on lasten juhla. Erityisesti lastenlasten juhla. Oli aivan ihana viettää jouluaatto pojan perheen ja tämän murusen kummisedän perheen kanssa Tuusulassa.

Menin paikalle, kun murunen heräili päiväuniltaan. Isommat lapset osasivat jo odottaa pukkia ja kurkkivat ikkunoista, milloin se poro tulee taivaalta. Pukki ei ehtinyt paikalle, mutta pirteä tonttutyttö toi lahjat ja laulatti lapsia. Nooh, jos tarkkoja ollaan,niin taidettiin tontun kanssa heittää duettona Petteri Punakuono.

Pikkuinen kävi illalla nukkumaan lahjojensa viereen sänkyyn ja aamulla tuli 2,5 vuotiaan toteamus ”lego leikkii”. Siinä on kaikki olennainen.