Miisu

Viikon kuva 6/20 Miisu

Miisu vietti torstaina nimipäivää. Sen kunniaksi oli tarjolla herkkuja ja kisukka on tietysti innoissaan kerjäämässä lisää.

Miisu on radgoll-rotuinen kissa ja sen virallinen nimi on Fannidolls Bella Jolanda. Fannidolls on Mia Kämpin pitämä kissala Tuusulasta.

Kalligrafiaa kyrillisin vivahtein

Harjoitustöitä kurssilla

Olimme viikonloppuna nauttimassa kalligrafian lumoista Kalliolan opistossa Helsingissä. Pauliina Yliniitty opetti uutta aakkostoa kyrillisin vivahtein. Kurssilaiset olivat jo tutustuneet aiempiin versioihin, joten pieniä ennakkoaavistuksia oli, mitä on tulossa.

Kirjasinlaji ei ollut erityisen helppo. Terää pidettiin kolmessa eri kulmassa ja suurimmassa osassa käytettiin useampaa kulmaa. Osassa manipuloitiin terää samassa vedossa. Eniten käytettiin 15 asteen kulmaa, mutta myös 60 ja 45 tulivat tutuiksi.

Kirjainten opetteluun tarvittiin paljon miettimistä ja keskittymistä. Tämän takia Pauliin oli taitavasti suunnitellut kurssin niin, että otimme valmiiksi mukaan värjätyt haitarikirjat, joihin tuli kerralla näyttävää jälkeä. Teimme myös erilaisia peittotekniikoita, kun oli valmiita värillisiä pohjia käytettävissä.

Tällä kertaa kurssiin kuului myös piirtämistä ja kuvan tekemistä. Ne keventävät haitarikirjaa mukavasti ja ovat hyvää vaihtelua. Samaa tekniikkaa voi käyttää myös kirjaimiin ja yhdistää eri elementtejä.

Yhteishenki oli kannustava, kuten kursseilla aina. Sieltä saa ideoita ja innostusta. Itse olen aina ihan täpinöissäni, kun lähden kurssilta. Sata ajatusta päässä ja hurjat suunnitelmat, mitä seuraavaksi tehdään.

-Eipä uskoisi, että on kymmenen naista samassa tilassa, kun on näin hiljaista. -Me ollaankin kalligrafeja. Kommenttien vaihto kuvaa hyvin keskittymistä ja paneutumista työhön. Sitähän me teemme. Keskitymme ja yritämme parastamme. Se kalligrafiassa onkin parasta. Kaunis lopputulos ja hyvä mieli.

Numa – suomenlapinkoira

Viikon kuva 5/20, Numa

Kävin moikkaamassa hauva-vauvaa. Suomenlapinkoira Numa, oikealta nimeltään Henshaw Šulši, oli vallan vauhdikas veikko. Hirmu touhuaminen päällä ja terävät naskalihampaat joka paikassa kiinni. Kuten pentukoiralla pitääkin.

Vauvalla oli ikää huimat 12 viikkoa, mutta se ei vaikuttanut hirmu pennulta enää. Ehkä rotu ei vaan ole tuttu. Monilla pennuilla on valtavat tassut, mutta tämä rekku oli kovin sopusuhtainen.

Kun tapaa oman koirarodun pennun, ei meinaa pysyä housuissaan. Muistan, kun kävimme Ipin (kääpiösnautseri) kanssa käppänäleirillä, kun se oli pieni. Naureskelin ensin, että mitähän nää nyt niin koiriaan huutelee, kyllähän ne erottaa toisistaan. Ja hetken päästä huutelin Ipiiiii, vaikka koira oli ihan jalan juuressa. Toisena päivänä leirille tuli ihan pikkupentuja ja olin aivan sulaa vahaa. Erityisesti omanväriset, mustat, pennut olivat niiiiiin ihania!

Luonto on järjestyt niin, että pennut, poikaset, kilit, vasikat ja vauvat ovat aivan ihania. Ehkä näin elämä säilyy parhaiten, jos tiukka paikka tulee. Hoitovietti emällä on hurja ja se suojelee lapsiaan lajista riippumatta. Tai no, joku biologi tähän toteaisi, että eivät toki kaikki!

Numan kennel on Yritorniossa ja se tuli etelään junalla. Ipin Wäkkärän-kennel oli Nurmijärvellä ja kissan otin lopulta vielä lähempää Fannidolls-kasvattajalta Tuusulasta. On ihan kiva, kun voi pitää yhteyttä kasvattajaan ja varsinkin sijoituskuviossa on kätevää olla lähellä.

Trash-kukkakimppuja

Järvenpään Kukkatalossa oli tänään Workshop trash-kimpuista. Ideana oli hyödyntää kukkakaupan hävikkikasveja ja antaa niille uusi elämä. Vaihtoehtoina oli tehdä minikimppu, kranssi tai kukkasormus.

Toisen kurssilaisen tekemä kukkasormus

Ostan melko usein neilikan tai jonkun muun yksittäisen kukan pieneen Pentikin Hertta-maljakkooni. Joskus otan siihen jotain vihreää kaveriksi, mutta usein kukka on ihan itsekseen ilonani.

Neilikka on kiitollinen tiukan budjetin kukka. Ei maksa mammonia, mutta kestää hyvin. Värivalikoimaa ja kokoa on monenlaista. Äiti joskus aikoinaan sanoi, että pitää neilikoista. Niin minäkin.

Toinen symppis on gerbera. Olen kokeillut niitä ruukkukasvinakin, mutta en ole saanut menestymään. Tosin en olekaan kovin etevä kukkien kanssa.

Workshopissa tein pienen kimpun Hertta-maljakkooni ja vielä pienemmän Iittalan Kastepisara-tuikkukippoon. Niitäkin on tullut kerättyä monenvärisiä, joten on kiva yhdistellä lasin värejä kukkien ja pöytäliinan tai servettien väriin. Näin tuikkukipot ovat käytössä myös silloin, kun kynttilöiden poltto on vähäistä.

Innostuin jo hieman, että voisin kysellä jatkossakin trashkukkia pikkukimppuihin, mutta se ei ehkä ole mahdollista. Mutta aina voi kysyä!

Telkkari sanoi poks

Viikon kuva 4/20 TV:n sielunelämää

Olen aika huono katsomaan televisiota. Illan uutiset katson ipadiltä aamupalalla ja joitain sarjoja/leffoja, mutta telkkari on harvoin auki. Viime viikonloppuna piti katsoa lastenohjelmia (arvelin, että niitä tulee edelleen viikonloppuaamuisin), mutta tv ei auennut. Minua se ei tietty niin harmittanut, mutta pikkumies oli ihmeissään. Katsottiin ipadia.

En ollut laitteen kohtalosta hirmu huolissani, mutta otin asian puheeksi mieystäväni kanssa. Hän nosti telkkarin heti pöydälle ja kurkisti sen sisuksiin. Juu, tämä sulake on palanut! Sattuuko sulla olemaan…. -No en ole ikinä kuullutkaan…

Kyllä se on kätevää, kun on näppärä miesystävä. Taas voi katsoa pikkumiehen kanssa lastenohjelmia, kun se päivä tulee. Tai jos innostuisi oikein jotain sarjaa seuraamaan vielä!