Sipoon kirkko

Sipoon kirkko ilta-auringossa

Sipoon kirkko näkyy hienosti kauas ja on myös dronella kuvattuna aivan mahtavan kaunis. Eipä tullut etäkuvia otettua, eikä kurkottamalla ylettynyt korkeuksiin, joten napattiin muutama kuva ihan maan pinnalta.

Sipoon kirkko on Theodor Deckerin suunnittelema punatiilinen kirkkorakennus Sipoossa. Kirkko edustaa arkkitehtuuriltaan uusgotiikkaa, ja se on vihitty käyttöön vuonna 1885.
Sipoon vanha kirkko alkoi käydä pieneksi seurakunnan kasvaessa 1800-luvulla. Sen pelättiin myös sortuvan, joten uutta kirkkoa alettiin suunnitella Tiilimäelle, joka oli aiemmin toiminut hautausmaana ja kirkon torppareiden laidunmaana. Suomen senaatti vahvisti uuden kirkon piirustukset 1882. Kirkkoa rakennettiin päivätöinä vuosina 1883-1885, ja se vihittiin käyttöön neljäntenä adventtina 20. joulukuuta 1885. Kirkossa ei tuolloin vielä ollut urkuja, joten vihkitilaisuuden virsiä säesti osa Uudenmaan pataljoonansoittokuntaa.
Messukasukat, kaksi messinkikruunua ja molemmat kirkonkellot tuotiin vanhasta kirkosta. Alttaritaulukseen kirkko sai vuonna 1892 Alexandra Frosterus-Såltinin tekemän jäljennöksen tanskalaisen kirkkomaalarin K. H. Blochin taulusta Tulkaa minun tyköni. Kirkon ensimmäiset urut hankittiin vuonna 1890 Uudestakaupungista. Nykyiset urut ovat vuodelta 1951, ja ne olivat ensimmäiset uusbarokkiset urut Suomessa.
Kirkko korjattiin 50 vuotta valmistumisensa jälkeen, ja tuolloin aiemmin avoin alttariseinä muurattiin umpeen uuden lämmityshormiston peittämiseksi. Kaminoiden jäljiltä nokeentunut kirkkosali maalattiin vaaleanharmaaksi. Vuonna 2001kirkkoon asennettiin maalämpö, ja alttariseinä voitiin palauttaa alkuperäiseen asuunsa. Kirkkosali maalattiin alkuperäisen kaltaiseksi.

Lähde: Sipoon suomalainen seurakunta

Sipoossa tuli konkreettisesti pyörittyä, kun joka puolella on liikenneympyröitä. Hauskimmat oli porkkanoilla ja seuraava ympyrä pupunkorvilla koristeltu. Harmi, kun ei tullut otettua kuvaa.

Sipoon vanha kirkko

Viikon kuva 19 3

Sattuipa kiva ilta-aurinko, kun ajelin Sipoon suunnalla. Siellä on kaksi upeaa kirkkoa.


Sipoon Vanha kirkko, eli Pyhän Sigfridin kirkko on yksi parhaiten alkuperäisessä keskiaikaisessa muodossaan säilyneistä Suomen keskiaikaisista kirkoista.
Kesäkuukausien aikana seurakunta järjestää sunnuntaisin messun kirkossa Sipoon kirkon sijaan. Vain konfirmaatiomessut vietetään Sipoon kirkossa. Se on myös suosittu hää- ja konserttikirkko. Kesällä kirkossa vierailevat tuhannet turistit.
Kirkko on rakennettu 1500-luvun puolivälissä, paikkaan jossa oli aikaisemmin puukirkko. Rakentajina toimivat saksalaiset tai mahdollisesti hollantilaiset kirkonrakentajat.
Kirkko on rakennettu tyypilliseen keskiaikaiseen mannermaiseen tapaan. Holveja koristavat yksinkertaiset keskiakaiset  maalaukset. Niissä on myös pakanallista alkuperää olevia symboleja (jotka myöhemmin tulkittiin kristillisen perinteen mukaan).
 
 Kellotorni on rakennettu barokkityylisesti 1800-luvulla.

Alttarin yläpuolella oleva patsas ristiinnaulitsemisesta on alunperin ollut kuoron sisäänkäynnin yläpuolella, kuoron erottavan kotelon vieressä. Motiivi on voittoisa taivaallinen kuningas. Luultavasti 1500-luvulta.
Kirkon katosta on ripustettu myös vene, jonka merikapteeni Waenerberg lahjoitti 1840-luvulla

Lähde Sipoon suomenkielinen seurakunta

Sieni-proscuittopasta

Syksyn herkkuja

1 l puhdistettuja kantarelleja, tatteja tai suppilovahveroita

2 kesäsipulia

1 valkosipulinkynsi

1 rkl oliiviöljyä

2 dl kasvislientä

2 dl ruokakermaa

200 g lehtikaalia

80 g ilmakuivattua kinkkua

suolaa

mustapippuria myllystä

timjamia

pastaa

Pilko sienet ja paista isolla pannulla, kunnes neste on haihtunut.

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynsi. Lisää pannulle öljy sekä sipulit ja timjami. Paistele 2–3 minuuttia sekoitellen.

Kaada pannulle kasvisliemi ja kerma. Kiehauta seos. LIsää revitty lehtikaali ja hauduta hetki.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää kastikkeeseen. Mausta pippurilla ja suolalla.

Hienonna kinkku ja lisää se pannulle. Tarjoa sellaisenaan tai raastetun parmesaanin kanssa.

Alkuperäinen ohje: Helsingin Sanomat 9/2019

Jätski

Kunnon tötterömeininkiä!

Kävin viime keväänä tutustumassa Cooperin kulman kuvisryhmään. Siellä voi tehdä omia töitä haluamillaan välineillä. Välillä on myös ohjattua toimintaa. Viihdyin ryhmässä, joten ajattelin jatkaa siellä nyt syksylläkin.

Akvarelli on tekniikka, josta pidän eniten. Se on armoton tyyli, joka ei anna yhtään virhettä anteeksi. Et voi peittää väärää vetoa, kuten akryylissä tai öljyvärimaalauksessa. Sattumalla on aina osuutensa lopputulokseen, varsinkin kun teen mielelläni märkää märälle.